Vaikka monet kuluttajat yrittävät ostaa tuotteita, joissa on vähemmän pakkauksia, suuri osa yhteiskunnasta on tietyssä määrin hintarajoitteinen. Tämä johtaa siihen, että kuluttajat joutuvat ostamaan tuotteita, joissa on enemmän pakkauksia, koska ne ovat itse asiassa halvempia. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmapiirin, jossa ihmiset eivät odota maksavansa ostostaan todellista hintaa siinä mielessä, että ostajat maksavat vain tuotteesta eivätkä pakkausten luomisesta ja hävittämisestä aiheutuvista kustannuksista. Liiallisten pakkausten vähentämiseksi hallitusten olisi kannettava pakkausvero pakatuista valmisteista, jotka on pakattu vaikeasti kierrätettävissä materiaaleissa, mikä tarkoittaa, että myös halvemmat tuotteet vaikuttavat vähiten ympäristöön. Jätteiden torjumisen kannalta on tärkeää parantaa jätehuoltokäytäntöjä ja lisätä valtion puuttumista valintamyymälöiden hinnoitteluun, mutta keskittyminen valintamyymälöiden hinnoitteluun johtaisi mielestäni suurempaan vaikutukseen. Korkeimman tason toimet piakkoin vaikuttaisivat eniten jätteisiin ja säilyttäisivät eniten luonnonvaroja.

Tarvitsemme uutta todellista kierrätyspolitiikkaa, jossa tähdätään kiertotalouteen perustuviin periaatteisiin. Näin en sano, että ”meidän olisi kierrätettävä jätteet paremmin”, vaan meidän olisi ensin alettava käyttää uudelleen kaikkia pakkauksiamme ja ajateltava kaksi kertaa ennen ostamista, joka sitten heitetään välittömästi pois. Kaikille ruokakaupoille olisi luotava uutta politiikkaa, jotta ne aloittaisivat uudelleenkäytettävien pakkausten käytön. Voisi esimerkiksi olla mahdollista luoda ”fidelity”-palvelu, jos elintarvikkeiden jakeluun käytettyä pakkausta käytetään ja kuljetetaan uudelleen myymälöön (tai palauttaa tavarantoimittajalle). Toinen vaihtoehto olisi lakata käyttämästä yhtä käyttökuppia joko maksamalla pantti tai inkuuraginit, joilla on omat uudelleenkäytettävät muginsa. Yhteiskunnan ajattelutavassa on kyse täydellisestä muutoksesta, mutta ne ovat vain pieniä välttämättömiä toimia, jotka voivat auttaa suurempaan muutokseen, joka on mielestäni lähitulevaisuudessa.

Edessämme on klassinen markkinahäiriö, jossa tietojen epäsymmetrisyys ja ajallinen epäjohdonmukaisuus ovat ongelmallisia. Koska suurin osa ihmisistä on ymmärtänyt ongelman diagnoosin, se on tehty tarkasti: Me tuotamme liikaa jätettä ja sellaisissa muodoissa, jotka eivät ole ystävällisiä ja kalliita, jotta niitä voitaisiin käsitellä turvallisesti. Jätteen

määrän vähentämisen pitäisi olla helppoa, mutta kuten viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana jätedirektiiveissä on todettu, painopistettä on muutettava. Ensinnäkin kierrätysmarkkinoiden on saatava rahoitusta ja tuettuja luottoja infrastruktuurin ja kapasiteetin luomiseksi (mikä on tarpeen alan mittakaavaetujen vuoksi). Ennen kaikkea on kuitenkin muistettava, että kierrätys on viimeinen askel ja se on vuosien mittaan kattanut liikaa asialistaa. Kansallisten hallitusten olisi otettava huomioon, että markkinainterventiot ovat tarpeen ja hyödyttävät kiertotaloutta mutta myös ympäristöä. 2 seuraavat lyhyet esimerkit:
1. Uusioraaka-aineet (jotka ovat peräisin jonkinlaisesta kierrätysprosessista) ovat harvoin hintakilpailukykyisiä. Jos hinta on ratkaiseva tekijä, hallitusten on luotava kannustimia raaka-aineiden korvaamiselle – tuotannosta irrottamistarvetta tai kierrätyksellä ei ole juurikaan merkitystä.
2. Uuden ostaminen on usein halvempaa kuin tuotteiden korjaaminen (ottaa sähkö- ja elektroniikkalaitteet). Komission uusi asetus (EU) 2019/2021 helpottaa korjaamomarkkinoiden mahdollisuuksia saada tietoa ja varaosia, mutta korjaaminen on edelleen paljon kalliimpaa ja aikaa vievää kuin uusien ostaminen. Mutta jos korjaaminen on ympäristön kannalta paras vaihtoehto, koska se pitää kaikki materiaalit käytössä ja korvaa toimimattomat materiaalit, miksi siihen ei sovelleta kannustinjärjestelmiä, verovapautuksia jne.? Korjausala on ympäristön kannalta selvästi vähemmän vahingollinen kuin uusien tuotteiden tuottaminen, mutta hinnat eivät vastaa tätä ulottuvuutta.

L’idée selon laquelle recycler nos déchets plastiques est toujours supérieure à l’incinération ne me semble pas bien justifiée. Le recyclage est elle même une activité polluante alors que l’incinération permet de l’électricité et potentiellement de réduire notre consommation d’énergies fossiles. Le recyclage de nos déchets comporte des risques environnementaux, le pire étant lorsque nos déchets se retrouvent en Asie.

La primauté donnée au recyclage est une keksi de l’industrie pétrochimique pour donner bonne conscience à nous consommateurs.

Le seul dogme en matière de déchet plastique et qu’il faut en produire moins. MAIS Aux effets pervers de cette décision: gâchis alimentaire, matière de substitution encore moins écoresponsable.

Mielestäni olisi kiellettävä se, että elintarvikealan yritykset voivat heittää ruokaa pois, erityisesti jos kyse on hedelmistä tai vihanneksista, koska ne voivat myydä tai lahjoittaa niitä eläintiloille rehuna. Paikallisviranomaiset voisivat hallinnoida kanavia, jotta elintarvikeyritykset voivat ottaa yhteyttä tiloille tai tiloille elintarvikeyrityksiin helpottaakseen niiden välistä viestintää. Näin ruokaa ei tuhlata, yritykset saavat maksuttoman palvelun, jonka avulla ne voivat hallinnoida tuotantoa, jota ne eivät halua, ja maatilalla on maksutonta tai halpaa luonnonrehua. On alueita ja yrityksiä, jotka jo tekevät näin, mutta mielestäni se olisi tehtävä kaikkialla Euroopassa.

Mielestäni on tärkeää ostaa vähemmän monien esineiden, kuten elintarvikkeiden, muovin ja muiden, haaskauksen vähentämiseksi. On erittäin tärkeää kierrättää jokainen asia asianmukaisesti. Mielestäni Euroopan Parlamientin olisi poistettava kertakäyttötuotteet kaupasta. Kansalaisten on myös tehtävä oma osuutensa tarpeettomasti saastuttavan ruoan haaskauksen välttämiseksi. Euroopan parlamentin olisi myös laadittava laki asioista, joita Euroopan alueelle vievien monikansallisten yritysten on tuotettava turvallisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Meidän on tuotettava mahdollisimman vähän muovia, jos haluamme jatkaa elämistä tällä planeetalla.

Uskon, että olemme sekä ostaneet vähemmän että hävittäneet paremmin, koska kannustaminen suurten jätemäärien muodostumiseen on erittäin vaarallista ympäristölle ja pienempien esineiden ostaminen, voisimme vähentää elintarvikkeiden ja muovin kulutusta.
Olen sitä mieltä, että hyvien tulosten aikaansaamiseksi on tärkeää, että kansalaiset ja teollisuus tekevät yhteistyötä, tuottavat vähemmän muovituotteita ja yrittävät käyttää niitä mahdollisimman vähän.

Mielestäni jätteen ja pilaantumislähteiden vähentämiseksi olisi tärkeää ottaa käyttöön järjestelmä, jossa käytetään päivittäin uudelleen tiettyjä aineita, esimerkiksi orgaanisia aineita.
Ne eivät polta, vaan ne voivat muodostaa luonnollisen kompostin, mikä johtaa liiallisiin savu- ja kaasupäästöihin, jotka ovat yleensä ilmaston lämpenemisen pääpiirteitä.
Tämä on valitettavasti vielä tänään hyvin suuri ongelma planeetallemme ja kaikille tuleville ihmissukupolville.
Jokaisen kansalaisen olisi tunnettava investoivansa päivittäin paitsi hyvän säästäjän rooliin energialähteiden hyödyntämisessä myös ennen kaikkea käytettyjen orgaanisten aineiden päivittäiseen hyötykäyttöön.
Emme annatamme, että orgaaniset aineet ovat edelleen suurikokoista jätettä.
Jokaisella vähäisellä toimella voimme muuttaa maailmaa. älä unohda!!!

Me luomme muovia, eikä luonto ole tehokas tapa käsitellä sitä. Meidän olisi rajoitettava sen käyttö, kolominen ja nykyisten isojen osien polttaminen. Luodaan nanobotteja mikromuovien käsittelyä varten.
Kulutusvauhti ei näy kaavioissa. Ostamme mielellämme vain siksi, että meillä on varaa niihin ja koska ne ovat saatavilla. Digitaalisen tuotteen olisi oltava edullisempaa kuin kuvitteellinen tuote.
Jos elektroniikassa on tergytehokkuus, myös vaatteita on käytettävä.

Mielestäni liikkuvuuden ylläpitämisessä on otettava huomioon koulutus. Nuorten tavoin olisi opetettava vaihtoehtoja kestämättömille tavaroille, kuten tytöille pestäville maxipadeille tai aikakupeille, tavallisen shampoon sijasta sampopatukoille, bambun hammasharjalle muovin sijasta ja niin edelleen. Tarkoituksena ei ole saada paria ihmistä, jotka elävät täysin jätteettömällä tavalla, vaan tehdä mahdollisimman monesta ihmisestä vähemmän jätettä. On olemassa vaihtoehtoja, joita kaikki voisivat käyttää ilman, että heidän on muutettava elämäntapaansa kokonaan, mutta valitettavasti suurin osa meistä ei juuri ole niistä tietoinen, ja useimmat meistä eivät edes katso, että tästä olisi huolehdittava, koska meillä ei ole siihen liittyvää koulutusta. (Ainakin maassani)

Meidän olisi tehtävä molemmat – ostettava vähemmän JA hävitettävä paremmin.

Koulutus ja tietämyksen jakaminen ovat keino.
Koulutetut ihmiset tietävät, miten paljon he voivat auttaa maapalloamme, toisiamme ja myös itseään, jos he käyttäytyvät vastuullisesti, jos he ovat vastuullisia kuluttajia ja varsinkin vastuullisia ostajia.

Esitän yhteenvedon näistä kolmesta perussäännöstä:

1. Älä koskaan osta enempää kuin tarvitset. Älä osta asioita vain siksi, että niillä on varaa, tai siksi, että ne ovat edullisia.
2. Kun päätät ostosta, kysy itseltäsi: ”Tarvitsinko todella tätä?” ”Onko tämä laadukas tuote, joka kestää kauan eikä aiheuta liikaa jätettä välittömästi
?” Opettaa lapsiasi ottamaan vastuu planeettamme puolesta ja näyttämään esimerkkiä kaikille ystävillesi, perheillesi ja vertaisillesi. Esimerkin näyttäminen ja tiedon jakaminen on voimakkaampaa ja vähemmän ärsyttävää kuin se, että ihmisille kerrotaan, mitä tehdä.

Kiinnostaisin vetoamaan jokaiseen EU:n kansalaiseen ja erityisesti niihin, joilla on riittävästi rahaa ostaakseen kolmen yksityiskohtaisen idean:
1. Ravintolassa ei koskaan tilata enemmän ruokaa/juomia kuin voit kuluttaa. (Yhtä monta kertaa näen rikkaiden ihmisten jättävän 50 prosenttia (tai enemmän) ruokalaudalleen ravintolasta lähtemisen jälkeen. Ravintoloiden on aina heitettävä tämä ruoka pois!)
2. Lentokoneen lentäminen jättää valtavia jälkiä ja vahingoittaa planeettaamme ja ympäristöämme paljon enemmän kuin monet muut näkökohdat yhdessä. Älä lennä pelkästään lentämisen vuoksi. Ajattele aina kahdesti lentoa suunnitellessaan, valitse aina, kun se on mahdollista, muita liikennetyyppejä ja ensin harkitaan tarpeitasi uudelleen. Esimerkiksi onko todella tarpeen lentää 20 kertaa vuodessa? Eikö viisi kertaa enemmän kuin riittävästi?
3. Älä aiheuta jätettä. Ja jos teet, käytä sitä hyvin. Paras tapa ratkaista jäteongelma ei synnytä sitä.
Jos sinun on tuotettava jätettä, erota kaikki osat, jotka voivat palata kiertoon.

Pelastakaamme planeettamme yhdessä.
Rikkaiden olisi myös oltava vastuullisia.
Hän on entistäkin tärkeämpi johtaja.

1)kukin elintarvikeyritys vaihtaa tuotteensa muovista muuhun kuin lasiin tai hamppuun.
2) jokaisen yrityksen on tarjottava tuotteitaan myyntiautomaateilla (kehittyneet myyntiautomaatit, joissa on enemmän toimintoja, kuten jäljellä olevien tuotteiden laskeminen, jäljellä olevien nesteiden määrän mittaaminen jne., jotta yritykset voivat pitää myyntiautomaatit täydellisinä ja toimivina) tai työntekijät, joissa jokaisen kansalaisen on mentävä omiin purkkeihinsa, pulloihinsa tai pakkauksiinsa saadakseen haluamansa tuotteen. Nostaa hintoja niille, jotka haluavat ostaa uuden tuotteen ilman omaa pakkaustaan tai tarjota uusia lasipakkauksia kaikissa myymälöissä. Näin jokainen kansalainen on tottunut kuljettamaan omia pullojaan ja purkkejaan ja kasvattamaan todellista roskapostia.
Muissa tilanteissa, kuten ravintoloissa, joissa on viinejä ja tuotteita, jotka edellyttävät ilmatiiviitä pakkauksia, olisi käytettävä muovin sijasta muita materiaaleja, ja kierrätyksen olisi oltava rypäleen puristemehua.
Uskon, että me kaikki voimme hyvin helposti kuljettaa yhden pullon tai kaksi kaikkia juomatarpeitamme päivässä, ja kun ostoksia tarvitaan, kaikkien olisi tuotava mukanaan omat purkit ja pullot. Tai luodaan uusi elintarvikepakkausrukki, jossa on paljon eri elintarvikkeisiin varattuja lähtö- ja saapumisaikoja, jotta joku voi ostaa erilaisia tuotteita yhdellä helposti kuljetettavalla monisäilytys-/pakkaustyökalulla.

Osta vähemmän ja kestävästi mutta myös myy asianmukaisesti. Muovipakkaukset aiheuttavat enemmän huolta kuin muut tuotantoon ja ympäristöön liittyvien kysymysten osalta. Tämä on ensimmäinen asia, josta tuotantoalueen on siirryttävä eteenpäin. Jokaisen valintamyymälän käyttämän tarpeettoman muovin määrä, joka on lisäksi usein kierrätettävää, on melko suuri. Vaikka useimmat yritykset ovat jo parantuneet, esimerkiksi kompostoitavien materiaalien käyttö kasseissa ja muissa kertakäyttöpakkauksissa, muovissa myydään edelleen paljon tuotteita. Tämä lisää jo paahdettua jätettä. Mikä voisi olla ratkaisu? Uskon, että meidän on toimittava yhdessä kuluttajien ja tuotantojohtajien tavoin, jotta voimme sekä valistetaan useampia ihmisiä siitä, miksi tuotteiden ostaminen muovipakkauksissa vahingoittaa ympäristöä, ja otetaan käyttöön enemmän jätettömiä ostosvaihtoehtoja. Joskus muovipakkaukset ruoanlaittopakkauksissa voivat olla täysin tarpeettomia, sillä useimmissa vihanneksissa on oma ”orgaaninen pakkaus”. Pyykinpesuaineiden ja puhdistusaineiden lisäksi niitä voidaan myydä tavalla, johon ihmiset voivat tulla ja täyttää omat lasisäiliönsä. Henkilökohtaisia hygieniatuotteita, huokoa, maitoa ja paljon myymälöissä nähtäviä tuotteita voidaan myydä ilman muovia, jos uudelleenkäytettävien astioiden ja painon perusteella ostamisen ideat ovat laajalle levinneet paitsi kuluttajien välillä myös tuotantoteollisuudessa.